(Autism)
Autismi on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö. Häiriö huomataan lapsessa useimmiten kehityksen siinä vaiheessa, jolloin hänen pitäisi alkaa opetella keskinäistä viestintää ja puhumisen valmiuksia.
Luotettava diagnoosi voidaan useimmiten tehdä aikaisintaan lapsen ollessa 1½ vuotias. Diagnoosi pitäisi saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä varhaiskuntoutuksella autistin toiminnallisuuden astetta voidaan olennaisesti parantaa.
Autismissa on kyse tietyistä piirteistä koostuvasta käyttäytymiskuvasta, joka on monimuotoinen ja yksilöllinen. Yksilöllisyys aiheutuu mm. autistisen henkilön iästä, kehitystasosta, älykkyyskapasiteetista ja mahdollisista muista sairauksista ja vammoista sekä siitä, onko henkilö saanut asianmukaista kuntoutusta.
Kaikilla autisteilla on kommunikointivaikeuksia. Puolelle autisteista ei kehity puhetta lainkaan tai se jää vähäiseksi. Myös ele- ja ilmekieli voivat olla puutteellisia.
Puhutun kielen ymmärtäminen tuottaa autisteille eri asteisia vaikeuksia, samoin toisten ihmisten eleiden ja ilmeiden ymmärtäminen. Kommunikointikyvyn puuttuminen tai sen rajoittuneisuus vaikeuttaa tai saattaa tehdä lähes mahdottomaksi yhteydenpidon toisiin ihmisiin. On erittäin turhauttavaa yrittää selviytyä maailmassa, jos ei pysty ilmaisemaan edes perustarpeitaan.
Jokaiselle autistille olisi löydettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kommunikointikeino. Autistin kanssa kommunikoitaessa voidaan käyttää apuna esim. kuvia, aakkostauluja, kirjoitettuja sanoja, kommunikaattoreita, tietokoneita ja viittomia. Ilman kommunikointimahdollisuutta ja kommunikoinnin kuntoutusta autistinen henkilö jää ikäänkuin vangiksi oman ruumiinsa sisälle.
• Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa puutteellista tai poikkeavaa. On yleistä, että autistinen vauva ei näytä ilahtuvan äidin hymystä eikä hän nosta käsiään ylös päästäkseen äidin syliin. Päinvastoin hän voi ruumis jäykällä kaarella vastustaa sylissä pitoa. Pikkulapsena autisti viihtyy useimmiten itsekseen ja vetäytyy mielellään omiin oloihinsa. Lapsi ei osaa leikkiä ja antaa vaikutelman, että hän ei kuule.
• Rajoittunutta, toistavaa tai stereotyyppistä toimintaa. Autistisella lapsella voi esim. olla joku tai joitain epätavallisia leikkimisen muotoja, joihin hän palaa yhä uudestaan ja uudestaan, esim. hän voi pyörittää palikkaa rannettaan vasten tai heilutella narun pätkää itsekseen pitkiä aikoja.
• Epäsovinnaista käyttäytymistä Autistit eivät yleensä osaa kuvitella, mitä muut ajattelevat ja heillä on vaikeuksia ottaa mallia toisten käyttäytymisestä. Tämä johtaa usein epäsovinnaiseen, jopa omituiseen käyttäytymiseen. Tällainen käyttäytyminen voi johtua myös turhautuneisuudesta, esim. jos toiset eivät ymmärrä mitä autistinen henkilö tarkoittaa.
• Yli- tai aliherkkyyttä äänille, valolle, kosketukselle, kivulle, kylmälle, kuumalle, hajuille, maulle tai muille aistiärsykkeille.
• Nukahtamis- ja unihäiriöt ovat yleisiä varsinkin autistisilla lapsilla.
Autistisia henkilöitä on Suomessa n. 10 000.
- Noin 75% autisteista on miespuolisia.
- Noin 75% autisteista on perinteisesti luokiteltu eri asteisesti kehitysvammaisiksi. Autistien kohdalla vammaisuuden astetta voidaan lievittää pedagogisella kuntoutuksella
- Noin 25% autistisista lapsista saa murrosiässä lisäksi epilepsian.
Autistin kuntoutuksen on ulotuttava hänen koko valveillaoloaikaansa ja kaikkien jokapäiväiseen elämään kuuluvien tilanteiden ja asioiden harjaannuttamiseen. Jotta tähän päästäisiin on kaikkien tahojen (koti, päivähoito, koulu jne.) osallistuttava yhteisesti autistisen henkilön tarpeiden mukaisen yksilöllisen kuntoutussuunnitelman laadintaan ja sen käytännön toteutukseen.
Mitä aikaisemmin kuntoutus aloitetaan, sitä paremmat ovat autistin mahdollisuudet selviytyä elämässä itsenäisenä ja omatoimisena, mutta myös aikuisia autisteja voidaan kuntouttaa menestyksellisesti.